Työn ja tuottavuuden ristiriita

”Ei tehdä paremmin, kun ei ole pakko”. Näin Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa 8.9.2017. Lehti ottaa esimerkikseen rakentamisen huonon tuottavuuskehityksen, minkä perimmäisenä syynä se pitää asuntojen liian varmaa menekkiä, työn parantamispakon puutetta.

Mutta ei rakentaminen voi olla mikään poikkeus, vaan sama koskee muutakin tuotantoa, jos ala ei menesty. Tästä on vedettävissä johtopäätös, että pakon puute jarruttaa tuottavuuden kasvua. Jotta useampi ymmärtäisi tämän taloustieteilijöiden yleisesti hyväksymän mutta poliitikkojen vierastaman totuuden, kannattaa sama kertoa myös kääntäen: vaikeudet ajavat menestymään, eivät helpot olosuhteet.

Tämähän merkitsee sitä, että elinkeinotuet, verohelpotukset ja palkkojen alentaminen ovat myrkkyä tuottavuuden kasvulle alalla kuin alalla. Milloin joku tutkija uskaltautuu kammiostaan ulos ja kertoo, että Suomen kymmenen vuoden taantumaa elinkeinotuet pahensivat, olivat jopa laman pitkittäjiä, koska liian moni ei yrittänyt parempaa, kun tukien ansiosta ei siihen ollut pakkoa. Miksi ottaa yrittämisen riski suurten, mutta epävarmojen voittojen toivossa, kun tukien avulla säilyi suhteellisen varma toimeentulo.

"Suomen kansantalouden tulevaisuus ja suomalaisten elintaso riippuvat siitä, miten Suomessa tuottavuus kehittyy", kertoo Hesarin pääkirjoitus. Tältä osin Hesari uskoo taloustiedettä, siis tosiasioita tai ainakin pyrkimistä tosiasioihin. Myöhemmin pääkirjoitus vielä vakuuttaa: ”Tuottavuuden kasvulla ei periaatteessa ole mitään rajoja”. Heti perään lehti kuitenkin kumoaa, mitä tuli sanoneeksi, kun se korostaa poliitikkoja myötäillen työpanoksen tärkeää merkitystä: ”Kasvun toisen elementin – työpanoksen – lisäämiselle on paljon enemmän rajoitteita”. Kun työpanoksen merkitystä alleviivataan, se ei edistä tuottavuuden parantamista.

Tuottavuushan on enimmäkseen kääntäen verrannollinen työvoiman määrään. Mitä enemmän innovaatioilla ja muilla uudistuksilla korvataan työntekijöitä, sitä parempi tuottavuus. Eli mitä harvempi työntekijä tuotetta kohden, sitä edullisempi tuote. Pääsääntöisesti tämä tuo parhaiten vientituloja ja myy myös kotimaassa


Miten ratkaista työn ja tuottavuuden ristiriita?
Ihmisten eläminen on iät ja ajat perustunut työntekoon. Nyt on kuitenkin menossa valtava käänne, sillä yhä useampi työntekijä onkin tuotannolle turha kuluerä ja suorastaan este työn tuottavuuden parantamiselle. Tämä ei muuksi muutu, vaikka palkkoja alennettaisi.

Pääkirjoituksen mukaan tulevaisuutemme ja elintasomme riippuvat siitä, miten Suomessa tuottavuus kehittyy. Sen jälkeen on paljolti yhteiskunnan tulonjaosta kiinni, säilyykö yhteiskuntamme sellaisena, että myös korkean tuottavuuden vallitessa kaikilla on kohtuullinen toimeentulo. Tuottavuuden kasvaessa edellytykset siihen paranevat, mutta toimeentulo on tulonjakokysymys, mikä on vaikeimpia asioita ihmisten ratkaistavaksi.

Kansalaispalkan kaltaiset hankkeet ovat aina vain ajankohtaisempia, jotta liiat työntekijät saadaan pois työpaikoilta hidastamasta tuottavuuskehitystä. Kuitenkin Suomen hallitus epätoivoisesti vaatii palkkakuria, toisin sanoen pieniä palkkoja, siinä uskossa, että näin työpaikkoja säilyy, jotta ihmiset voisivat edelleen elää palkkansa varassa.

Hesari on siinäkin suhteessa taloustieteen päälinjoilla, kun se huomauttaa, että ”tuottavuuskaan ei synny käskemällä, eikä se reagoi nopeasti ylhäältä tulevaan ohjaukseen. Investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen auttavat, mutta hitaasti”. Hallituksen mahdollisuudet palkkakuriin ovat siis perin rajalliset, mutta vähäinenkin hallituksen onnistuminen löisi tuottavuuskehitystä korville. Sen sijaan palkkojen nousu ajaa yrittäjiä etsimään ratkaisuja, joilla voi korvata työntekijöitä. Samalla yleensä tuottavuus paranee ja Suomi hyötyy.

Onneksi työpaikoista palvelut ovat valtaosa, mutta ei niitäkään luoda hallituksen toimilla, vaan niitä ruokkii tarve, jos kansalaisille yhteiskuntamme tulonjaossa on riittänyt rahaa, millä voi maksaa palvelunsa. Tuottavuusvaatimus karsii työpaikkoja myös palvelualoilta, jonain päivänä enemmän kuin syntyy uusia palvelualojen työpaikkoja. Siksi palvelutkaan eivät ole pysyvä suurten joukkojen työllistäjä.


Marko Terviö pohdiskelee AKATEEMISESSA TALOUSBLOGISSA, kuinka rajusti robotit korvaavat työpaikkoja ja millä tavalla tilalle voi myös syntyä uusia talouden lainalaisuuksien vaikutuksesta.  Hän ei ota huomioon sellaista mahdollisuutta, että työllisyyteen voitaisiin vaikuttaa poliittisesti ohjatulla tulonjaolla.




kirjoitettu 13.9.2017