Hakkuualalle säästetty kolohaapa



Kun kesäyön hämy laskeutui ja kehrääjä oli jo tovin hyrissyt, lennähti helmipöllökoiras pesäpuun viereen myyrä kynsissään. Naaras kuuli ja kurkisti pesäkolosta. Sen kuvaamiseen valo ei riittänyt, kun koiras nopeasti ojensi saaliin naaraalle.

Helmipöllö pesi vanhassa palokärjen pesässä hakkuuaukealle säästetyssä haavassa, vaikka helmipöllöä on pidetty tuuheiden havumetsien lintuna. Kolohaapoja voi säilyä pesintäkelpoisina vuosikymmeniä hakkuusta aina uuden metsän tuloon asti, kauemmin kuin paraskaan linnunpönttö. Tässäkin kolopuussa totesin helmipöllön pesinnän yli kymmenen vuotta sitten, jolloin ympärillä oli vielä sankka metsä. Aina ei kuitenkaan pesintää saa varmistettua, sillä osa naaraista ei kurkista kolostaan, kun runkoa rapsuttaa.


Palokärki ja muut tikat tekevät säästöpuihin myös uusia koloja sen lisäksi, että avaavat vanhoja umpeenkasvaneita. Nytkin vain pari metriä helmipöllön pesän yläpuolella käpytikka pesi samanaikaisesti uudessa kolossaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti