Hiiripöllön ympäristö

Hakkuiden jälkeen alue heinittyi, joten myyrät saivat ravitsevaa syötävää ja suojapaikkoja, mikä pani myyrät lisääntymään. Hiiripöllön kannalta paikka oli muita hakkuualoja parempi, koska sinne  oli jätetty sopivasti säästöpuita ja kuivasia, joiden oksilta ja latvanipukasta oli helppo havaita myyriä.

Kolmena peräkkäisenä talvena hiiripöllö asusti samalla tuulenpieksemällä hakkuuaukealla. Pari vuotta myöhemmin pahana myyrävuotena vierestä uudelta hakkuualalta löytyi viisi poikasta, joista neljä samasta kuivasesta. Luultavasti pesintä oli onnistunut jonkun säästöhaavan kolossa. 

Enää hiiripöllö ei kuitenkaan samalle paikalle palaa, koska nämä hakkuualat ovat taimettuneet. Se tukahduttaa heinittymisen, karkottaa myyriä ja estää saalistussyöksyt. Ainakin osakiitos  siitä, että myyrätuhoja ei tällä alalla ole ollut, kuuluu hiiripöllöille ja säästöpuille.

Etelämpänä vietettyjen talvien jälkeen hiiripöllöt palaavat Lappiin pesimään, jollei etelässä ole poikkeuksellisen runsaasti pikkujyrsijöitä. Taas seuraavana syksynä  hiiripöllöjä lähtee Lapista vaeltamaan varsinkin silloin, kun siellä on niukasti pikkuotuksia.

Syksyllä 2013 päiväaktiivisia ja ihmisten suhteen pelottomia hiiripöllöjä on  ilmaantunut eteläiseen Suomeen asti ennätyksellisen runsaasti. Ne viihtyvät sekä hakkuuaukeilla että myyrärikkailla pelloilla ja vierailevat jopa pihoissa. Hiiripöllöt ovat tällä kertaa tulleet luultavasti pääosin Kuolan niemimaan suunnasta, missä lienee myyräkato. Sen sijaan Suomen puolella Lapista etelään myyräkannat ovat nousussa, ja jolleivat myyräkannat talven aikana  romahda, on odotettavissa, että myös täällä hakkuuaukeiden säästöhaapojen koloissa on ensi kesänä pesintöjä. (Etelä- ja Keski-Suomen myyräkannat kuitenkin romahtivat kevään 2014 aikana, eikä näiltä alueilta ole raportoitu ainuttakaan pesintää, vain muutama mahdolliseen pesintäyritykseen viittaava havainto.)