Vesaikko metsätalous - myös Uruguayn todelliset hiilinielut Suomelle malliksi

Tälle blogitekstille parempi otsikko olisi ollut  pelkkä VESAMETSÄTALOUS. Vesaikkojen hyötykäytöstähän  pääasiassa kirjoitin. Kuten myös Itä-Häme-lehtikin  17.6.23 yleisönosasto kirjoituksensa otsikoi:"Ratkaisu puun riittävyyskiistaan on jo olemassa". 

Lehtjutun Helsingin yliopisto  otsikko  on Veli Pohjosen IIä-Häme-lehden kirjoitkselleen antama. Hän on Helsingin yliopiston metsänhoidontieteen dosentti. Letijutussa maintaan myös agronomi Matti Kareksen sekä Veikko Ihamuotilan samanlaisista ajatuksista. 


PS. Tällä kertaa alkuun jälkikirjoitus.. Joulun alla 2022 puhkesi kiivas mediamittely, miksi Suomen metsien hiilinielu supistuu. Pian yleistyi käsitys, että mäntypuun kasvu on monta vuotta vähentynyt, mutta kuusipuun päinvastoin lisääntynyt. 

Miksi näin on, siitä ei kenties ole julkista tutkimustietoa. Näin siksi, koska syyttävä sormi osoittaa metsäteollisuutta. Talousmetsissäkin liikkuneena ja siellä hakkuita seurannee olen välillä epäillyt, että kasvatus- eli harvennushakkuiden jäljiltä metsä on liian harva. Vaikka voimakkaasti harvennetussa männikössä kasvamaan jätettyjen mäntyjen kokonaiskasvu voi parantua, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin vähän tiheämmäksi jätetyllä harvennusalalla. 

Vaikean on mennä tämmöisestä aiheesta hakkuukoneen kuskia neuvomaan. Hän on saanut metsäfirmalta ohjeet, joita on pakko noudattaa, mikäli haluaa säilyttää työpaikkansa.


Entisaikaan esimerkiksi Uruguayassa suuret maa-alueet  olivat  karjan loppuunkaluamina niukan savanni- ja arokasvillisuuden vallassa. Ansio Uruguayn hiilinieluista lankeaa suuressa määrin niille sellutehtaille, joiden taustalta löytyy suomalaisvaltaisia metsäfirmoja.  

On osin Suomen metsäteollisuuden ansiota, että  Uruguayssakin nyt suuret karut maa-alat on jaettu eri-ikäisiin nopeakasvuisiin metsälohkoihin. Kun sellainen lohko kasvaa riittävän puuston, puut käytetään puumassateollisuuden raaka-aineeksi. Tilalle istutetaan heti uuden puuston alku, joka kasvaa  parinkymmenen vuoden kuluttua hakkuukypsäksi ja on teollisuudelle raaka-ainetta.

Hyvin vähän hiiltä sisältäneiden karjan laitumien tilalla ovat nykyääna runsaasti hiiltä sisältävät puupellot. Tämä tekee Uruguayn metsänkasvatuksesta todellisen hiilinielun. 

Vaikka sikäläiset viljelymetsät hakataan varsin nuorina, kuitenkin koko ajan suuri osa uusista puupelloista on siinä vaiheessa, mikä sisältää runsaasti hiiltä, ainakin monin verroin enemmän kuin entisajan aro. Sellainen on oikea ja tehokas hiilinielu enemmän kuin suomalainen metsä. 

Loppuun laidunnettu karu aro päästää hiilensä ilmakehään sitä mukaan, kun arokasvien siältämä hiili päätyy karjan ravinnoksi ja vapautuu sittten karjan ulosteista sekä hengityksen mukana ilmaan. 


Ilmakehän kemiaa

Hiilidioksidista ja vedestä aurigon energian voimalla vihreät kasvinosat valmistavat sokereita ja muita hiilihydraatteja. Samalla ilmakehään palautuu happea. 

Hiilidioksidin termiksi on useissa yhteyksissä vakiintuutunut pelkkä hiili-sana, mikä välillä on harhaanjohtavaa. 

Vaikka hiilidioksidia ilmakehästä on pieni pitoisuus, sekin lämmittää voimakkaasti ilmastoa. Tämä on yksi osa Ihmisen toimesta tapahtuvaa maapallon ilmaston lämpenemistä.


Suomen metsien hiilinielut

 Suuri osa Suomessa metsistä edelleen avo- eli päätehakataan, kun metsä on ohittanut parhaan kasvuvaiheen. Kuvaava nimi on avohakkuu, sillä varsin puutonhan sellainen alue aluksi on. Puut käytetään teollisuuden raaka-aineeksi tai huonompi puuaines poltetaan energiaksi. 

Suomessa hiilinielujen syntymistä estää se, että puuttomaksi hakatun metsän paikalle kasvaa hyvin usein vesaikko. Näitä vesaikkoja emme Suomessa edes yritä hyödyntää, sillä vesaikot kaadetaan maahan lahoamaan. Silloin takuuvarmasti lahoamisen eli eloperäisen aineksen hitaan palamisen seurauksena suuri määrä hiiltä (siis hiilidioksidia) haihtuu ilmakehään.

Kaikki hiilipitoinen kasviaineshan lahoaa, jollei kasvupaikan liika kuivuus tai väärä kosteus  syrjäytä happea. Vesaikon lahoaminenhan tarkoittaa hiilipitoisen eloperäisen aineksen hidasta palamista, mikä on valtaosin pieneliöiden aineenvaihdunnan tulosta, kun vesaikko päätyy monenlaisten  pikkueliöiden energiaksi.

Pienpuu pitäisi käyttää polttopuuna, jollei se kelpaa teollisuuden raakaaineeksi. Se olisi erinomaista ilmastonsuojelun kannalta. Eri asia on, jos puu puu poltetaan väärin ja märkänä, jolloin syntyy häkää ja muita haitta-aineita. 

Raivatun vesaikon lahottaminen - sen haaskaaminen - on suomalaisen metsänhoidon nurinkurinen tavoite. Meillä suorastaan pyritään siihen, että metsien hiili joutuu ilmakehään vailla energiakäyttöä. Tapahtuu siis hiilinielun vastakohta. Vesaikot olisivat kuitenkin monella tapaa erinomainen potentiaali hyödynnettäväksi.

Vesaikon energiakäyttö olisi kannattavaa varsinkin, jos mukaan hyötyihin lasketaan metsätalouden imagohyöty, mikä ei olisi vähäinen.

Korjuutekniikan kehittämistä vesaikon hyödyntäminen kyllä vaatii. Siihen aikaan kun puuta käytettiin runsaasti halkoina, metsään lahoamaan jätettiin yli viiden sentin paksuiset latvukset. Sitten siirryttiin harvennusrankojen korjaamiseen polttoaineeksi ja se kyettiin jo koneellistamaan. Samaan kyettäisi, jos vesaikon keruulle polttoaineeksi syntyisi motivaatio. 

Taloudellinen yllyke olisi hiilinielu, jonka maineesta  hyötyisi Suomen koko metsätalous. Voihan kuitenkin käydä niin, että muualla kuin Suomessa ensin  ymmärretään vesikkojen potentiaali tehokkaina hiilinieluina.

Hiilipäästöjä syntyy vauhdilla uudelleen taimikoiden raivausvesakoista, koska nämä vesaikot lahoavat  lähes täysin jo muutamassa vuodessa. Niille käy samoin kuin hakkuutähteiden pikkuoksille ja metsän aluskasvillisuudelle, koska ne lahoavat. Mutta samalla hiili karkaa  ilmakehään, vaikka se pitäisi estää, jotta hiilinieluja säilyisi edes nykyisen verran! 

Lahoaminen järeiden puunkantojen ja niiden juurien osalta kestää sensijaan kymmeniä vuosia. Sellaisessa vaiheessa säilyy suomalainen metsä  vuosikymmeniä  päätehakkuun jälkeen.


Luonto ei kärsi metsätalouden oikeista hiilinieluista

Kasviaineksen lahoaminenhan tuottaa  pieneliöille saman määrän enegiaa kuin se tuottaisi ihmisille, jos sama kasviaines, kuten vesaikko,  poltetaan. Sama määrä siis syntyy energiaa, lahoaako se luonnossa  tai palaa liekillä ihmisten ja teollisuuden energiaksi. 

Metsämme eivät kuitenkaan toimi kunnon hiilinieluna, koska valtava määrä polttoaineeksi kelpaavaa harvennus- ja hakkuujätettä jää lahoamaan ja luovuttaa sisältämänsä hiilen ilmakehään. Siis jo pelkästään iIlmastosyistä vesaikkoja pitäisi hyödyntää enerialähteenä.


Julkaistu 30.11.2022