Jokainen media on puun ja kuoren välissä. Jotta lukijat ja mainostajat
eivät kaikkoaisi, ei olisi saanut arvostelemalla pahoittaa tulevan suositun pääministerin
Juha Sipilän mieltä. Siitä ei kansakaan tykkää. Media kokee tappioita, jos se
rohkenee esittää, että äänestäjät ovat menneet laumana halpaan. Hyssyttelystä
kuitenkin seuraa, että päättäjät ovat yhtenä sopulilaumana jo pitkään saaneet ajaa
maamme taloutta umpikujaan. Ja uusi hallitus aikoo jatkaa samaa menoa. Eihän
nimittäin apu tule siitä, säästetäänkö vai annetaanko velan kasvaa. Molemmat
tiet (ja myös niiden yhdistelmät) vain pahentavat ahdinkoamme, jollei synnytetä lisää tuloja.
Lopultakin Helsingin Sanomien pääkirjoitus
uskalsi ruotia, vaikka erittäin varovaisin ilmaisuin, hallituksen muodostajan
Juha Sipilän ajatteluvirheitä (HS 17.5.2015).
Aikaisempina vuosina usein joku ministeriöiden virkamiehistä otti ohjat
käsiinsä, kun poliitikot eivät siihen kyenneet. Kun nyt tällaiset henkilöt
näyttävät puuttuvan, on hienoa, että Hesari yrittää täyttää tyhjiötä. Ennustan
kuitenkin, että pääkirjoitus jätetään vähälle huomiolle, koska ikävät syytökset
halutaan sivuuttaa. Siitä huolimatta varmasti moni alkoi kriittisesti arvioida
ajatusharhojaan. Hesarin sanoma on järkeenkäypä, kunhan ymmärretään, että
tietyt syytökset median on ”pakko” kertoa rivien välissä vaikka kuinka olisi
vallan vahtikoira.
Seuraava sitaatti paljastaa Hesarin ilmaisuvapauden rajallisuuden: ”Vaikka tuottavuusloikka olisi tärkeä,
hallituksen valtaan ja kiireeseen sopii paremmin se, että ensiksi yritettäisiin työllisyysloikkaa. Ja se pitäisi tehdä tietysti tavalla, joka ei estäisi tuottavuuden kasvua.”
Sellaista tapaa ei voi olla. Siksi Hesari joutuu jättämään
päättelyketjun kesken, sillä eihän tuottavuuden kasvu yksin pysty parantamaan työllisyyttä.
Tuottavuusloikka syntyy, kun monella taholla otetaan käyttöön sellaista uutta,
mikä päinvastoin vähentää työntekijöitä. Työllisyys sen sijaan yhä enenevässä
määrin perustuu palveluiden työpaikkoihin ja niiden ylläpitoon tarvittava
varallisuus on suuressa määrin peräisin vientiteollisuuden tuottavuuden
kasvusta. Siksi työllisyysloikka ennen tuottavuusloikkaa on sula mahdottomuus, jollei
lisätä roimasti velkaa.
Sekin on kertomatta, että palveluiden elpyminen alkaa parantaa työllisyyttä ja vasta se saa aikaan talouskasvua, mikä näkyy BKT-mittareissa.
Sekin on kertomatta, että palveluiden elpyminen alkaa parantaa työllisyyttä ja vasta se saa aikaan talouskasvua, mikä näkyy BKT-mittareissa.
”Tavalliselle
työntekijälle voi olla hankala selittää, miten työttömyys vähenee, jos töissä
jo olevat tekevät pidempää päivää. Alkuun työllisyys ei varmasti parane,
pikemminkin ehkä heikkenee, kun olemassa olevat työt jakaantuisivat yhä
harvemmille.
Työllisyyden
parantuminen perustuu oletukseen, että työn määrä ei ole mikään vakio. Ajatus
kulkee seuraavasti: kun samoilla työkustannuksilla tuotetaan useampi kappale
tavaraa, yhden kappaleen hintaa on varaa laskea. Silloin tavara alkaa mennä
nykyistä paremmin kaupaksi, sitä kannattaa alkaa valmistaa entistä enemmän.
Vienti alkaa vetää, jolloin yritykset investoivat uusiin koneisiin ja
palkkaavat lisää väkeä.Mutta tämä
kaikki on vain talousteoriaa.”
Kun vienti alkaa vetää, yritykset investoivat uusiin
koneisiin, mutta sehän päinvastoin johtaa siihen, että väkeä taas vähennetään.
Se Hesarin väitteistä varmasti turhauttaa päättäjiä, ettei
tuottavuusloikkaa pysty tekemään hallitus nyt eivätkä hallitukset sellaista ole
tehneet ennenkään. ”Tuottavuus tuli
enemmänkin siitä, että silloiset hallitukset eivät halunneet, osanneet tai
kyenneet puuttumaan yritystalouteen.” Selvemmin syihin on suorastaan uhkarohkeaa kajota Hesarin asemassa olevassa mediassa.
Miksei sitten yritystalouteen ole puututtu eikä edelleenkään haluttaisi puuttua,
vaan se jää kohtalon armoille? Vasta aivan viime aikoina johtavat mediamme ovat
sallineet sen suuntaiset puheenvuorot, että työajan pidentäminen, palkkojen
jäädyttämiset, yritysverotuksen lieventäminen ja yritystuet liian monessa
tapauksessa valuvat yritysten omistajien kukkaroon eikä tuottavuutta edistäviin
investointeihin. Julkisessa sanassa ei kuitenkaan kattavasti käsitellä, miten hallituksen
tulisi toimia, ettei taas käy kuten vuodesta 2008 lähtien, jona aikana osingot ovat
kasvaneet, vaikka talouskasvu on junnannut alamaissa. Pääkirjoitukset ja tiedotusvälineiden
laajat analyysit edelleen puuttuvat luultavasti siksi, että niiden olisi pakko koskea myös yrityksiä,
jotka omistavat mediaa tai mainostavat niissä. Kirves iskisi myös omaan
nilkkaan.
Artikkelin kirjoittaminen aloitettu 17.5.2015
Artikkelin kirjoittaminen aloitettu 17.5.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti